KML-potilaiden keski-ikä diagnoosivaiheessa on yli 50 vuotta. Monen potilaan kohdalla lastenhankinta on kuitenkin edelleen ajankohtainen asia. On selvää, että potilaan sairaustilanteen on syytä olla vakaa ennen raskauden käynnistymistä. Sairastuminen krooniseen verisairauteen on psyykkisesti hyvin kuormittava asia ja sairauteen sopeutumiselle on annettava riittävästi aikaa.

Pääsääntö on, että naisen tulee huolehtia ehkäisystä tyrosiinikinaasin estäjähoidon aikana. Imatinibihoidon aikana käynnistyneistä raskauksista on olemassa kohtuullisesti tietoa, kun taas 2.polven lääkkeiden nilotinibin ja dasatinibin osalta ei käytännössä ollenkaan. Niiden osalta ongelmat tuskin ovat ainakaan vähäisempiä.

Imatinibihoidon aikana käynnistyneiden lapsen syntymään päättyneiden raskauksien perusteella on havaittu, että tiettyjen vaikeiden keskushermoston ja suoliston kehityshäiriöiden ilmaantuvuus on selvästi normaaliväestöä suurempaa. Vaikuttaakin siltä, että lääkkeen käyttö sikiönkehityksellisesti herkän 1. raskauskolmanneksen aikana on erityisen haitallista. Istukan kehityksen myötä voimakkaasti proteiineihin sitoutuva lääke ei enää läpäise istukkaa merkittävästi, jolloin lääkkeenkäyttö on tarvittaessa mahdollista myöhempien kolmanneksien aikana. Imatinibi erittyy rintamaitoon merkittävässä määrin, joten imetys ei lääkettä käytettäessä ole suositeltavaa. 

Mikäli raskaus alkaa imatinibihoidon aikana, on lääkitys heti tauotettava. Raskauden jatkamisen osalta arvio on yksilöllinen, jossa potilaan sairaustilanne sekä sikiön imatinibille altistuma aika on huomioitava. Potilasta on informoitava lisääntyneestä vaikean kehityshäiriön riskistä, jos raskaus on havaittu selvästi viikon 7 jälkeen. Huomioitavaa on, että valtaosa imatinibihoidon aikana käynnistyneiden raskauksien seurauksena syntyneistä lapsista on ollut terveitä eikä heillä ole seurannassakaan havaittu lisäongelmia altistuksesta johtuen.

Toive raskaaksi tulemisesta vaatii TKI-lääkityksen keskeyttämistä. Edelleen vallitseva käsitys on, että valtaosalla taudin määrä alkaa lisääntyä heti lääkkeen loppuessa. MMR- vasteessa olevan potilaan kohdalla sytogeneettinen relapsi on hyvin todennäköinen <6kk aikana tauotuksesta. Korvaavan hoidon eli lähinnä interferonin käyttöä on syytä tämän takia harkita raskautta yritettäessä ja edelleen 1. kolmanneksen aikana. Ongelmana voi olla hoidon sieto. Potilailla, joiden lähtötilanne on vakaasti CMR-tasoinen, voi aikaa olla selvästi enemmän. TKI- lääkkeen tauotuksen jälkeen ja mahdollisen korvaavan lääkityksen aikana on suositeltavaa seurata verenkuvaa ja jäännöstautia kuukausittaisin määrityksin. Lääkkeenaloituskynnyksenä voidaan pitää IS-asteikolla tasoa 1,0%, joka vastaa suunnilleen G-raitatutkimuksen CCyR- tasoa.  Aiemman kaltainen hoitovaste on säännönmukaisesti saavutettu lääkkeen uudelleenaloituksen jälkeen.

Siemennesteen talteenotosta on käytännössä voitu luopua imatinibia käyttävien lastenhankkimista edelleen harkitsevien miesten kohdalla. Siittiöiden määrässä ja liikkuvuudessa on havaittu heikentymistä, mutta estettä hedelmöittämiselle ei katsota olevan. 2.polven TKI- lääkkeisiin siirryttäessä on perusteltua edelleen tarjota siemennesteen tallentamismahdollisuutta tulevaa käyttöä ajatellen.