Kirjoittajat: | Erkki Elonen, Kimmo Porkka, Ulla Wartiovaara-Kautto |
Viimeisin päivitys: | 8.10.2014 |
©Suomen Hematologiyhdistys | Suomen Leukemiaryhmä |
ALL-taudin diagnoosi perustuu luuytimen (tai veren) morfologiseen tutkimukseen, sekä blastien virtaussytometriseen pintaproteiinitutkimukseen, joita täydennetään myöhemmin valmistuvilla sytomolekyyligeneettisillä tutkimuksilla.
Diagnostiset kriteerit (WHO2008): blastien määrä veressä ja/tai luuytimessä ≥25% (poikkeus: tyyppitranslokaatiot).
Diagnoosivaiheen tutkimusten tulosten perusteella arvioidaan potilaan hoitokelpoisuutta, allogeenisen kantasolujensiirron mahdollisuutta, ennustetta, ja selvitetään minimitaudin (MRD) seurantaan sopivat merkkiaineet (markkerit).
1. Välittömästi dg-vaiheen näytteestä:
2. Toisen linjan tutkimukset alkuvaiheen tulosten perusteella:
WHO:n luokitus ja vastaava ICD-O –koodi (SHR-muuttuja: icd-o-all)
B-lymfoblastinen leukemia/lymfooma, muuten määrittämätön |
9811/3 |
B-lymfoblastinen leukemia/lymfooma, johon liittyy t(9;22)(q34;q11.2); BCR-ABL1 |
9812/3 |
B-lymfoblastinen leukemia/lymfooma, johon liittyy t(v;11q23); MLL:n uudelleenjärjestymä |
9813/3 |
B-lymfoblastinen leukemia/lymfooma, johon liittyy t(12;21)(p13;q22); TEL-AML1 (ETV6-RUNX1) |
9814/3 |
B-lymfoblastinen leukemia/lymfooma, johon liittyy hyperdiploidia |
9815/3 |
B-lymfoblastinen leukemia/lymfooma, johon liittyy hypodiploidia (hypodiploidi-ALL) |
9816/3 |
B-lymfoblastinen leukemia/lymfooma, johon liittyy t(5;14)(q31;q32); IL3-IGH |
9817/3 |
B-lymfoblastinen leukemia/lymfooma, johon liittyy t(1;19)(q23;p13.3); E2A-PBX1 (TCF3-PBX1) |
9818/3 |
Burkittin soluleukemia |
9826/3 |
T-lymfoblastileukemia/lymfooma |
9837/3 |
Muut kuin suuren riskin taudit.
Diagnoosivaiheessa tehtyjen tutkimusten perusteella valitaan potilaskohtaiset seurantatutkimukset (sytogenetiikka, molekyyligenetiikka, immunofenotyypitys), mikäli sellaisia on olemassa. Joka vastearviokerralla tulisi määrittää vähintään oheiset avainmuuttujat.
Kuvaus | Lyhenne | |
1 | Taudin status (tilanne-/vastearvio) | status-al |
2 | Blastien prosenttiosuus sivelyvalmisteesta | bm-blast-p |
3 | Blastien sytogeneettinen poikkeavuus (G-raita, FISH; %), jos olemassa | tutkimuskohtainen |
4 | Blastien spesifi immunofenotyyppi (%), jos olemassa | bm-mrd-facs-p |
5 | Blastien spesifi genotyyppi (%), jos olemassa | tutkimuskohtainen |
1. Hypoplasiavaiheen arviointi induktiohoidon jälkeen, päivä +14
2. Vasteen arviointi induktiohoidon jälkeen, päivä +28
Luuydinnäyte tutkitaan verenkuvan korjaannuttua hoidon jälkeen (b-neut >1,0, b-trom >100) tai viimeistään päivänä 28. Tämän löydöksen sekä soluarvojen perusteella päätetään seuraavan hoidon aloittamisesta.
Jos luuydin on päivänä 28 vielä hypoplastinen ja veressä on merkittävä sytopenia, eikä seuraavaa solunsalpaajahoitoa voida aloittaa, luuytimen toipumista ja remission saavuttamista seurataan aspiraationäytteen morfologian avulla noin viikon välein.
3. Vasteen arviointi konsolidaatiohoitojen aikana
Luuydinnäyte tutkitaan verenkuvan korjaannuttua jokaisen konsolidaatiohoidon jälkeen (b-neut >1,0, b-trom >100) tai viimeistään päivänä 28. Tämän löydöksen sekä soluarvojen perusteella päätetään seuraavan hoidon aloittamisesta.
4. Vasteen arviointi konsolidaatiohoitojen päättymisen jälkeen
Granulosytopenian, trombosytopenian tai anemian kehittyminen tai paheneminen voivat viitata relapsiin ja ne samoin kuin blastien ilmaantuminen vereen, indisoivat luuytimen aspiraationäytteen tutkimisen. Erityisen tiiviisti on syytä seurata niitä potilaita, joiden relapsivaiheen hoidossa kantasolujensiirto voi tulla kyseeseen. Jos aiemmin jäännöstaudin suhteen negatiivisella potilaalla todetaan positiivinen tulos, ohjelmoidaan uusi näyte mahdollisimman pian. Merkittävän jäännöstaudin ilmaantuminen voi johtaa uusiin hoitoihin, allogeeniseen kantasolusiirtoon tai siirron jo saaneilla aikaistettuun immunosuppression purkuun ja lymfosyyttisiirtoon kantasolujen luovuttajalta (DLI).
Granulosytopenian, trombosytopenian tai anemian kehittyminen tai paheneminen voivat viitata relapsiin ja ne samoin kuin blastien ilmaantuminen vereen, indisoivat luuytimen aspiraationäytteen tutkimisen. Erityisen tiiviisti on syytä seurata niitä potilaita, joiden relapsivaiheen hoidossa kantasolujensiirto voi tulla kyseeseen. ALL-potilaita seurattaessa on huomattava, että relapsi voi esiintyä myös pelkästään keskushermostossa.
Anamneesi:vuototaipumus, infektio, yleisoireet, kivut, päänsärky, pahoinvointi
Status:petekiat, mustelmat, infektiofokukset, hepatosplenomegalia, lymfadenopatia, tuumorit, iho, aivohermojen löydökset
Veri- ja virtsakokeet:B-PVK+TDK, CRP, P-Krea, P-K, P-Na, P-Bilir, P-ALAT, P-AFOS, P-TT, P‑Gluk, P-Alb, P-LD, P-Ca-ion, P-Pi, P-Mg, P-Uraat, B-Xkoe
Luuytimen aspiraationäyte, josta vähintään:
Relapsin määritelmä ja hoitoindikaatio:
Vastearvion yhteydessä pyritään tautitaakan arvio ja taudin tilanne luokittelemaan oheisen taulukon mukaisesti (SHR-muuttuja: status-al). Taulukosta valitaan arviointihetkellä oleva paras vaste.
Koodi |
Lyhenne |
Nimike |
Määritelmä |
1 |
CR-MRDneg |
Remissio, jäännostauti negatiivinen |
|
2 |
CR-MRDpos |
Remissio, jäännostauti positiivinen |
|
3 |
CCR |
Sytogeneettinen remissio |
|
4 |
CR |
Morfologinen remissio |
|
5 |
CRi |
Remissio, puutteellinen luuytimen toipuminen |
|
6 |
PR |
Osittainen remissio |
|
7 |
Hypoplasia |
Dysplasia/hypoplasia |
|
8 |
RD |
Refraktaari tauti (RD) |
|
12 |
Relapsi (MRD) |
Molekyyligenettinen relapsi |
|
9 |
Relapsi (bm) |
Relapsi |
|
10 |
Relapsi (neuro) |
Isololoitu neurorelapsi |
|
11 |
Relapsi (ekstram) |
Isololoitu ekstramedullaarinen relapsi |
|
90 |
Exitus-relapsi |
Exitus, relapsi |
|
91 |
Exitus-infektio |
Exitus, infektio |
|
92 |
Exitus-aplasia |
Exitus, aplasia |
|
93 |
Exitus-muu tauti |
Exitus toisesta taudista johtuen |
|
98 | Exitus - ei hoitoa | Exitus, hoitoon ei mahdollisuutta | |
99 |
Exitus-tuntematon |
Exitus, syy tuntematon |
|
999 |
Poistunut seurannasta |
Seuranta loppunut (lost-to-follow-up) |
|
ALL-potilaat hoidetaan kunkin hoitoyksikön hoitolinjan mukaisesti
Helsingissä 16-45 –vuotiaat hoito-ohjelmaan soveltuvat potilaat saavat ensisijaisesti NOPHO-ALL2008-tutkimuksen mukaista hoitoa. Yli 45-vuotiaille tai NOPHO-ohjelmaan soveltumattomille käytetään ALL2000_amendement_2014 – hoito-ohjelmaa. BCR-ABL1/Ph–positiiviset ALL-taudit hoidetaan samoin periaattein siten, että heti kun tieto fuusiogeenistä on saatu, hoitoon liitetään dasatinibi 140 mg x1 2 viikon ajaksi, minkä jälkeen dasatinibin annos pienenee ad 100 mg x1 (ks. tarkempi ohje).
Vaihtoehtoja:
Jos tauti on refraktaari induktiohoidoille tai relapsoituu, pyritään tutkimukselliseen tai modifioituun hoitoon ja allogeeniseen kantasolusiirtoon
Mahdollisia hoitoja ovat mm.
BCR-ABL1/Ph–positiiviset ALL-taudit hoidetaan joko ALL2000_amendment_2014 -hoito-ohjelman tai NOPHO-ALL2008 (induktiohoito non-HR) tutkimuksen protokollan (ei tutkimuspotilaana) mukaisesti siten, että heti kun tieto fuusiogeenistä on saatu, hoitoon liitetään tyrosiinikinaasiestäjä (TKE, dasatinibi 140 mg x1 2-4 viikon ajaksi, minkä jälkeen dasatinibin annos pienenee ad 100 mg x1, mikäli saavutettu vähintään hematologinen remissio).
TKE jatkuu vähintään ylläpitohoidon loppuun, jolloin se voidaan lopettaa, jos jäännöstautia ei ole todettavissa (MRD-negatiivinen). Allogeenisen siirron jälkeen TKE-lääkitys jatkuu 2 vuotta siirrosta. Dasatinibin tilalla voidaan myös käyttää imatinibia 600-800 mg/vrk; dasatinibin etuna on hyvä CNS-penetraatio, laajempi kinaasiestospektri ja siedettävyys, haittana pleuraeffuusioriski. Peruskorvattavuuden saamiseksi ensilinjan hoitona tulisi dasatinibia koskevaan B-lausuntoon lisätä maininta dasatinibin eduista imatinibi-lääkitykseen nähden (ks. templaattiteksti).
Ponatinibista on saatu viime vuosina hyviä alustavia hoitotuloksia yhdistettynä intensiiviseen solunsalpaajahoitoon (CVAD)(viite). Samoin blinatumomabi on tulossa myös Ph+ALL-taudin hoitoon (viite).
Allogeenista kantasolujensiirtoa harkitaan ensimmäisessä remissiossa potilailla, jotka täyttävät allogeenisen siirron soveltuvuuskriteerit. Tautitaakka tulisi olla mahdollisimman pieni ennen allogeenista siirtoa (MRD mielellään <0,01%).
HUS-hoito-ohje kevät 2017: Allogeenista kantasolujensiirtoa harkitaan potilailla, joilla hoidon jälkeen on merkittävä jäännöstauti (ALL2000_amend 1. kons.hoidon jälkeen MRD>0,01%; NOPHO-ALL2008 >5% d29, >0,01% d79; BCR-ABL1 RQ-PCR). Näiden aikapisteiden jälkeen allogeenista kantasolujensiirtoa harkitaan myös potilailla, joilla jäännöstauti jää tai muuttuu mitattavaksi (MRDpos).
Vanhemmilla tai huonokuntoisilla potilailla voidaan harkita myös dasatinibi-induktiohoitoa monoterapiana (tai deksametasonipulssihoitoon yhdistettynä), jolloin annos on 140 mg x1 kahden viikon ajan, minkä jälkeen 100 mg x1. Konsolidaatiohoitoon tulisi näilläkin potilailla dasatinibin oheen liittää solunsalpaajahoito dasatinibi-resistenttien kloonien ekspansion estämiseksi, esimerkiksi redusoituna ALL2000_amend2014-hoitoja ilman asparaginaasia ja it-hoitoja (jos TKE on dasatinibi).
Dasatinibin peruskorvattavuutta koskevaan B-lausuntoon tulisi liittää maininta miksi imatinibi ei ole soveltuva lääke Ph+ALL-taudin hoidossa. Asiasta keskusteltu Kelan kanssa marraskuussa 2015. Esimerkki B-lausuntoon liitettävästä templaattitekstistä:
"Ph-positiivinen ALL on suuren riskin akuutti leukemia, jonka hoidossa on tärkeää tautitaakan nopea pienentäminen ja keskushermostotaudin tehokas esto ja hoito. Siksi imatinibi ei ole optimaalinen lääke, koska se ei läpäise veri-aivoestettä ja sen kinaasiestokirjo on kapea. Lisäksi suurella annoksella imatinibin siedettävyys on huonoa. Dasatinibi läpäisee veri-aivoesteen ja on osoitetusti tehokas neuroleukemian hoidossa. Sen kinaasiestokirjo on laaja, mikä on edullista korkean riskin taudin hoidossa. Lisäksi lääke on hyvin siedetty."
Allogeenista kantasolujensiirtoa harkitaan suuren relapsiriskin potilailla. Toisin kuin AML-taudissa, suurin osa potilaista voidaan hoitaa kemoterapialla ilman allogeenista kantasolujensiirtoa.
Ennen hoidon aloittamista potilaalta pyydetään kirjallinen suostumus tutkimukseen osallistumisesta (liitetiedosto tämän sivun alalaidassa).
Hoidot 1–6 pyritään antamaan mahdollisimman nopeasti sen jälkeen, kun solut ovat toipuneet edellisestä hoidosta (B‑neutr ³1,0 x 109/l, B-tromb ³50 x 109/l). Solunsalpaajahoitoa aloitettaessa väliajan edelliseen G-CSF-hoitoon on oltava 72 t ja HD‑metotreksaattiin 7 pv. Jos kolmella hoidolla ei saavuteta remissiota, induktiohoito katsotaan epäonnistuneeksi ja jatkohoito on hoitavan lääkärin vapaasti valittavissa. Induktio- ja konsolidaatiohoitoja seuraa ylläpitohoito, joka jatkuu 3 vuoteen saakka diagnoosista.
Suomen Leukemiaryhmän Akuutti leukemia -työryhmän kokouksessa 13.02.2013 päätettiin, ettei MEA vs. CVAD -satunnaistamista enää jatketa vaan kaikki potilaat saavat CVAD-induktiohoidon.
300 mg/m2 x 2 30 minuutin infuusiona päivinä 1 - 3, yhteensä 6 annosta
1,4 mg/m2 (max 2 mg) nopeana infuusiona päivinä 4 ja 11, yhteensä 2 annosta
50 mg/m2 30 min infuusiona päivänä 4.
20 mg/m2 po. päivinä 1 ‑ 4 ja 11 ‑ 14.
12,5 mg päivänä 8 (± 1 päivä), (trombosyyttiensiirto tarvittaessa niin, että B-tromb on yli 40 x 109/l). Huom! Tämä it.-hoito annetaan vain, kun CVAD on ensimmäisenä induktiohoitona.
75 mg päivänä 22 (jos B-tromb yli 40 x 109/l).
It. metotreksaatti
12,5 mg päivänä 23 (jos B-tromb yli 40 x 109/l).
Huom!
Kun CVAD-hoito annetaan toisena hoitona (ks. alla), it. metotreksaattia ei anneta päivänä 8.
Päivien 22 ja 23 it.‑hoidot voidaan antaa aikaisemmin, jos trombosyytit ovat yli 40 x 109 tai ne annetaan myöhemmin, jos vaikea trombosytopenia vielä jatkuu yllämainittuina päivinä.
Jos virtsarakon seutuun on annettu sädehoitoa tai rakon limakalvo muutoin on vaurioitunut, syklofosfamidihoidon päivinä voidaan antaa mesnaa 600 mg/m2/vrk jatkuvana infuusiona.
CVAD-hoito yllä esitetyn mukaisesti. It. metotreksaattia ei anneta päivänä 8.
Jos edellisestä hoidosta tuli virtsarakkovaivoja, syklofosfamidihoidon päivinä annetaan mesnaa 600 mg/m2/vrk jatkuvana infuusiona.
16‑55‑vuotiaat potilaat: 60 mg/m2 30 min infuusiona päivinä 1, 3 ja 5.
56‑65‑vuotiaat potilaat: 45 mg/m2 päivinä 1, 3, ja 5.
1,4 mg/m2 (max 2 mg) nopeana infuusiona päivinä 1 ja 8 sekä 0,4 mg/potilas/vrk jatkuvana infuusiona päivinä 15 ‑ 18 (4 vrk ajan).
20 mg/m2 po. päivinä 1 ‑ 4 ja 11 ‑ 14.
Alle 56‑vuotaat potilaat 6000 yks/m2 ja 56 vuotta täyttäneet potilaat 4000 yks/m2 30 minuutin inf. päivinä 8, 11, 15, 18 ja 22.
75 mg päivänä 22 (tai heti, kun B-tromb ovat yli 40 x 109/l).
12,5 mg päivinä 1 ja 15.
600 mg/m2 1 tunnin infuusiona ja 2400 mg/m2 23 tunnin infuusiona päivinä 1 ja 15 yhteensä 2 annosta.
Kalsiumfolinaatti aloitetaan päivänä 2 ja päivänä 16, 30 tunnin kuluttua metotreksaatti‑infuusion alusta ja sitä annetaan po. tai iv. 5 annosta á 30 mg 4 tunnin välein. Sen jälkeen kalsiumfolinaattia annetaan po. 15 mg x 4 kahden vuorokauden ajan. Lisäksi kalsiumfolinaattia annetaan imeskeltäväksi ½ tablettia samoina ajankohtina. Virtsan alkalisoinnista on huolehdittava.
Ks Hematologinen kansio/Solunsalpaajiin liittyviä ohjeita/Metotreksaatti
20 mg/m2 po. päivinä 2 ‑ 5 ja päivinä 16 - 19
1,4 mg/m2 (max 2,0 mg/potilas) inf. päivinä 3 ja 17
60 mg/m2 po. päivinä 4 ‑ 13 (10 annosta) ja 18 - 25, yhteensä 8 annosta.
Jos päiväksi 15 suunniteltua metotreksaattihoitoa joudutaan siirtämään fulminantin infektion, vaikean mukosiitin tai vaikean neutropenian takia, kaikki päivien 15 ‑ 25 hoidot (metotreksaatti, kalsiumfolinaatti, vinkristiini, merkaptopuriini ja deksametasoni) siirtyvät blokkina yhtä monta päivää myöhäisemmiksi.
Hoito 5 pyritään aloittamaan päivänä 29.
30 mg/m2 30 minuutin infuusiona päivinä 1, 8 ja 15.
1,2 mg/m2 (max 2 mg/potilas) nopeana infuusiona päivinä 1, 8 ja 15.
10 mg/m2 po. päivinä 1 ‑ 14, minkä jälkeen deksametasoni lopetetaan viikon kuluessa.
75 mg päivänä 1.
12,5 mg päivänä 2.
1000 mg/m2 30 minuutin inf. päivänä 29.
60 mg/m2 po. päivinä 29 - 42.
75 mg/m2 sc. päivinä 29-32 ja 36-39.
200 mg/m2 yhden tunnin infuusiona ja 800 mg/m2 23 tunnin infuusiona päivänä 1.
Kalsiumfolinaattihoito aloitetaan 48 tunnin kuluttua metotreksaatti-infuusion alusta. Kerta-annoksena annetaan 50 mg po. ja sen jälkeen annetaan kuuden tunnin välein 15 mg po. kahdeksan annosta.
Ks Hematologinen kansio/Solunsalpaajiin liittyviä ohjeita/Metotreksaatti
Sytarabiinia annetaan kahden tunnin infuusiona 12 tunnin välein päivinä 2 ja 3, yhteensä 4 annosta.
16‑55‑vuotiaat potilaat: kukin kerta-annos on 3000 mg/m2 .
56‑65‑vuotiaat potilaat: kukin kerta-annos on 1000 mg/m2 .
Jos kreatiniinin tai alkalisen fosfataasin arvo on koholla, sytarabiinin annos on korkeintaan 1000 mg/m2.
1 gtt kumpaankin silmään x 4 päivinä 2 ja 3.
Intratekaalisesti annetaan sytarabiinia 75 mg ja metotreksaattia 12,5 mg hoito‑ohjelman mukaisina päivinä, edellyttäen että trombosyyttiarvo on yli 40 x 109/l. Lisäksi annetaan HD‑metotreksaatti- ja HD-sytarabiinihoitoa.
Mediastinumin sädehoito annetaan remissioon päästyä kaikille potilaille, joilla diagnoosin aikaan thorax‑kuvan perusteella on ollut osoitettavissa mediastinumin tuumori. Erityisesti T‑ALL:ssa mediastinumtuumori on tavallinen, mutta se voi esiintyä myös B‑solulinjan ALL:ssa.
Tuumorialueen sädehoito annetaan remissioon päästyä kaikille potilaille, joilla diagnoosin aikaan on todettu yli 5 cm läpimittainen tuumori.
Testisten sädehoito 24 Gy annetaan niille potilaille, joille testisleukemiaepäilyn takia on tehty biopsia ja todettu testiksen leukeeminen infiltraatio.
Jos allogeeninen kantasolujensiirto voi tulla kyseeseen, on syytä neuvotella siirtokeskuksen kanssa ennen sädehoidon antamista.
Ylläpitohoito aloitetaan heti solujen toivuttua hoidosta 6 ja sitä jatketaan kunnes diagnoosipäivästä on kulunut 3 vuotta tai ilmaantuu relapsi. Ylläpitohoidon annoksia lisätään tai vähennetään siten, että veren leukosyyttien määrä pysyttelee 3,0 x 109/l tienoilla ja neutrofiilien määrä yli 1,0 x 109/l. Relapsien välttämiseksi on tärkeää pyrkiä tehokkaaseen ylläpitohoitoon.
60 mg/m2 x 1 po. päivittäin.
20 mg/m2 po. yhtenä annoksena kerran viikossa.
1,4 mg/m2 (max 2 mg/potilas) nopeana infuusiona neljän viikon välein edellisen hoidon alusta seuraavan hoidon alkuun laskettuna. Vinkristiinihoito jatkuu 12 kk:n ajan. Jos potilaalla on merkittävä neuropatia, vinkristiini jätetään antamatta.
60 mg/m2 po. viiden päivän ajan neljän viikon välein edellisen hoidon alusta seuraavan hoidon alkuun laskettuna. Hoito jatkuu 12 kk:n ajan.
CNS‑profylaksina annetaan metotreksaattia 12,5 mg it. suuren riskin potilaille 6 kertaa ja muille potilaille 3 kertaa.
Jos potilaalla on diagnoosivaiheessa
1) LD yli 1175 U/l (5 x normaalin yläraja)
2) B-leuk yli 50 x 109/l tai
3) ekstramedullaarisia infiltraatioita muualla kuin pernassa, maksassa tai imusolmukkeissa
it. hoitoja annetaan yhteensä kuusi kertaa 4 viikon välein.
Potilaat, joilla ei ole suuren riskin tekijöitä diagnoosivaiheessa
Jos potilaalla ei ole edellä mainittuja neuroleukemian riskitekijöitä, it.-hoitoja annetaan yhteensä kolme kertaa 8 viikon välein
Akuutti myelooinen leukemia (AML) ryhmä geneettisesti erilaisia veritauteja, joiden yhteisenä piirteenä on kypsymishäiriö ja hallitsematon kasvu luuytimen myelooisissa progenitori- ja kantasoluissa. AML:n diagnoosi perustuu luuytimen (tai veren) morfologiaan ja leukemiaspesifisien pintaproteiinien ja sytomolekylaaristen poikkeavuuksien osoittamiseen.
AML-tautia hoidetaan monisolunsalpaajahoidolla ja osalla potilaista hoitoa tehostetaan allogeenisen kantasolujensiirron avulla. Hoito perustuu Suomen Leukemiaryhmän AML-2012 hoito-ohjelmaan niillä potilailla, joille voidaan antaa intensiivistä, remissioon tähtäävää solunsalpaajahoitoa. Muilla potilailla hoidon aiheet ja laatu punnitaan potilaskohtaisesti.
Sivuto on siirtymässä toiseen osoitteeseen. Voimassa olevat ohjeet löytyvät: https://www.hematology.fi/fi/hoito-ohjeet/veritaudit/akuutit-leukemiat/a...
Toimitus | Pirjo Koistinen, Kimmo Porkka, Erkki Elonen, Mika Kontro, Riikka Räty |
Sivusto siirtymässä toiseen osoitteseen. Ajankohtaiset ohjeet löytyvät toistaiseksi linkistä: https://www.hematology.fi/fi/hoito-ohjeet/veritaudit/akuutit-leukemiat/a...
AML-taudin diagnoosi perustuu luuytimen (tai veren) morfologiseen tutkimukseen, sekä blastien virtaussytometriseen pintaproteiinitutkimukseen, joita täydennetään myöhemmin valmistuvilla sytomolekyyligeneettisillä tutkimuksilla.
Diagnostiset kriteerit (WHO2008): blastien määrä veressä ja/tai luuytimessä >=20% (tarkennukset).
Diagnoosivaiheen tutkimusten tulosten perusteella arvioidaan potilaan hoitokelpoisuutta, allogeenisen kantasolujensiirron mahdollisuutta, ennustetta ja selvitetään minimitaudin (MRD) seurantaan sopivat merkkiaineet (markkerit).
70 vuotta täyttäneet sekä potilaat joita ei voida hoitaa remissioon tähtäävällä hoidolla
Biopsianäyte
Jos aspiraattinäytettä ei saada niin otetaan luuydinbiopsia. Palanen biopsiasta kromosomitutkimukseen.
1. Välittömästi dg-vaiheen näytteestä:
2. Mikäli Fuu-mR negatiivinen:
3. Erillisestä pyynnöstä, kun sytogenetiikan perusteella epäily fuusiogeenistä tai mikäli Fuus-mR, NPM1 ja Fuus2-mR kaikki negatiivisia:
Trombosyyttien on oltava >40 x 109/l lumbaalipunktiota tehtäessä. Jos potilaan veressä on blasteja, lumbaalipunktion tekemistä on harkittava likvorin kontaminaatioriskin takia, vaika riski onkin melko pieni.
Sivusto siirtymässä toiseen osoitoitteseen. Ajankohtaiset ohjeet löytyvät toistaiseksi linkistä: https://www.hematology.fi/fi/hoito-ohjeet/veritaudit/akuutit-leukemiat/a...
AML-2018 -protokollan geneettinen riskiluokitus on seuraavanlainen (perustuu European LeukemiaNetin suositukseen v. 2017):
Seuraavat karyotyyppipoikkeavuudet (yksin tai muiden poikkeavuuksien yhteydessä)
Ei korkean riskin karyotyyppimuutoksia tai mutaatioita seuraavien mutaatioiden yhteydessä:
Normaali karyotyyppi ilman FLT3-ITD- ja NPM1-mutaatioita
Seuraavat ryhmiin I ja III kuulumattomat karyotyyppipoikkeavuudet
Muut ryhmään I ja III kuulumattomat karyotyyppipoikkeavuudet
Seuraavat karyotyyppipoikkeavuudet
Huom! Pienen riskin karyotyyppipoikkeavuuksia ja XY monosomioita ei lasketa mukaan
Seuraavat korkean riskin mutaatiot
WHO:n alaluokitus ja vastaava ICD-O -koodi (SHR-muuttuja: icd-o-aml)
AML, johon liittyy spesifinen toistuva geneettinen poikkeavuus | ICD-O | |
AML ja t(8;21)(q22;q22); RUNX1-RUNX1T1 | 9896/3 | |
AML ja inv(16)(p13.1q22) tai t(16;16)(p13.1;q22); CBFB-MYH11 | 9871/3 | |
APL ja t(15;17)(q22;q12); PML-RARA* (FAB M3) | 9866/3 | |
AML ja t(9;11)(p22;q23); MLLT3-MLL** | 9897/3 | |
AML ja t(6;9)(p23;q34); DEK-NUP214 | 9865/3 | |
AML ja inv(3)(q21q26.2) tai t(3;3)(q21;q26.2); RPN1-EVI1 | 9869/3 | |
AML (megakaryoblastinen) ja t(1;22)(p13;q13); RBM15-MKL1 | 9911/3 | |
AML ja mutatoitunut NPM1 (ehdollinen) | 9861/3 | |
AML ja mutatoitunut CEBPA (ehdollinen) | 9861/3 | |
AML, johon liittyy myelodysplastisia muutoksia*** | 9895/3 | |
Aikaisempiin hoitoihin liittyvä AML # | 9920/3 | |
Muutoin spesifioimaton AML | 9861/3 | |
AML ja minimaalinen erilaistuminen (FAB M0) | 9872/3 | |
AML ilman kypsymistä (FAB M1) | 9873/3 | |
AML ja vähäinen kypsyminen (FAB M2) | 9874/3 | |
AML, myelomonosyyttileukemia (FAB M4) | 9867/3 | |
AML, monoblastinen/monosyyttinen leukemia (FAB M5a/M5b) | 9891/3 | |
AML, akuutti erytroleukemia (FAB M6) | 9840/3 | |
Puhdas erytroleukemia, Erytroleukemia (erytroinen/myelooinen) | ||
AML, akuutti mekakaryoblastileukemia (FAB M7) | 9910/3 | |
AML, akuutti basofiilinen leukemia | 9870/3 | |
AML, panmyeloosi ja myelofibroosi (= akuutti myelofibroosi/myeloskleroosi) | 9931/3 | |
Ekstramedullaarinen AML = myelooinen sarkooma, klorooma, | 9930/3 | |
granulosyyttinen sarkooma) | ||
Downin syndroomaan liittyvä AML | 9898/3 | |
Blastinen plasmasytoidinen dendriittisoluleukemia | 9727/3 | |
Akuutti leukemia, erilaistumislinja kaksisuuntainen/epäselvä | ||
Akuutti erilaistumaton leukemia | 9801/3 | |
Akuutti leukemia, sekafenotyyppi ja t(9;22)(q34;q11.2); BCR-ABL1 ## | 9806/3 | |
Akuutti leukemia, sekafenotyyppi ja t(v;11q23); MLL:n uudelleenjärjestymä | 9807/3 | |
Akuutti leukemia, sekafenotyyppi, B/myelooinen, muutoin spesifioimaton | 9808/3 | |
Akuutti leukemia, sekafenotyyppi, T/myelooinen, muutoin spesifioimaton | 9809/3 | |
NK solu lymfoblastinen leukemia/lymfooma (ehdollinen) | ||
*Muut RARA:aan liittyvät translokaatiot ilmaistaan erikseen: t(11;17)(q23;q12)=ZBTB16-RARA,
t(11;17)(q13;q12)=NUMA1-RARA, t(5;17)(q35;q12)=NPM1-RARA, tai STAT5B-RARA
**Muut MLL:aan liittyvät translokaatiot ilmaistaan erikseen: t(6;11)(q27;q23)=MLLT4-MLL, t(11;19)(q23;p13.3)=MLL-MLLT1, t(11;19)(q23;p13.1) =MLL-ELL, t(10;11)(p12;q23) =MLLT10-MLL
***>20 % blasteja veressä tai luuytimessä ja mikä tahansa seuraavista: aikaisempi MDS tai MDS/MPD, yli 50 % soluista vähintään kahdessa solulinjassa on dysplastisia, tai tautiin liittyy myelodysplasialle ominainen sytogeneettinen poikkeavuus, joita ovat: kompleksinen karyotyyppi (kolme tai useampi kromosomaalinen poikkeavuus), balansoimattomat löydökset: -7, del(7q), -5, del(5q), i(17q), i(17p), -13, del(13q), del(12p), t(12p), del(9q), idic(X)(q13), balansoidut löydökset: t(11;16)(q23;p13.3), t(3;21)(q26.2;q22.1), t(1;3)(p36.3;q21.1), t(2;11)(p21;q23), t(5;12)(q33;p12), t(5;7)(q33;q11.2), t(5;17)(q33;p13), t(5;10)(q33;q21), t(3;5)(q25;q34).
# Altistuminen sytotoksisille aineille: alkyloivat aineet, ionisoiva sädehoito, topoisomeraasi II:n inhibiittorit, muut.
## BCR-ABL1 positiivinen leukemia voi olla sekasolulinjainen akuutti leukemia, mutta se tulisi hoitaa kuten BCR-ABL1 positiivinen ALL.
AML-2012-tutkimuksen geneettinen riskiluokitus on seuraavanlainen (perustuu European LeukemiaNet:in suositukseen v. 2010):
Seuraavat karyotyyppipoikkeavuudet (yksin tai muiden poikkeavuuksien yhteydessä)
Normaali karyotyyppi seuraavien mutaatioiden yhteydessä
Normaali karyotyyppi seuraavien mutaatioiden yhteydessä:
Normaali karyotyyppi ilman FLT3-ITD- ja NPM1-mutaatioita
Seuraavat ryhmään I ja III kuulumattomat karyotyyppipoikkeavuudet
Seuraavat karyotyyppipoikkeavuudet
Huom! Pienen riskin karyotyyppipoikkeavuuksia ja XY monosomioita ei lasketa mukaan
Sivusto siirtymässä toiseen osoitoitteseen. Ajankohtaiset ohjeet löytyvät toistaiseksi linkistä: https://www.hematology.fi/fi/hoito-ohjeet/veritaudit/akuutit-leukemiat/a...
Hoitotulosten arviointia varten potilaiden diagnoosivaiheen tietoja, annetut hoidot ja niiden vasteet kerätään Suomen hematologiseen rekisteriin (SHR) potilaan suostumuksella. AML-2012 ohjelmaan (vähimmäisvaatimuksena) kirjattavat tiedot on merkitty peukalomerkillä ( ).
Veritutkimukset hypoplasiavaiheessa
Luuydinnäytteet induktiohoidon jälkeen
Hypoplasiavaihe induktiohoidon jälkeen, päivä 14 (suositus, ei kuulu AML2012-ohjelmaan)
Remission arviointi solujen toipuessa induktiohoidon jälkeen, päivä 28
Luuydinnäyte tutkitaan remission arvioimiseksi tutkitaan verisolujen noustessa hoidon jälkeen tai viimeistään päivänä 28. Tämän löydöksen sekä soluarvojen perusteella päätetään seuraavan hoidon aloittamisesta.
Likvoritutkimus remission varmistamiseksi induktiohoidon jälkeen seuraavissa tilanteissa:
Luuydinnäytteet konsolidaatiohoidon jälkeen
Jokaisen konsolidaatiohoidon jälkeen otetaan luuydinnäytteet morfologisen remission ja jäännöstaudin arvioimiseksi.
Seurantavaiheen tutkimukset (AML-2012)
Luuydinnäytteestä tutkitaan allogeeniseen kantasolusiirtohoitoon soveltuvilta pienen riskin potilailta morfologian lisäksi jäännöstauti (RQ-PCR / FC-menetelmällä) 2 vuoteen saakka. Jos aiemmin jäännöstaudin suhteen negatiivisella potilaalla todetaan positiivinen tulos, ohjelmoidaan uusi näyte mahdollisimman pian.
1. vuosi konsolidaatiohoidon päättymisestä
2. vuosi konsolidaatiohoidon päättymisestä
3.-4. vuosi (5 vuoteen saakka) konsolidaatiohoidon päättymisestä
Granulosytopenian, trombosytopenian tai anemian kehittyminen tai paheneminen voivat viitata relapsiin ja ne samoin kuin blastien ilmaantuminen vereen, indisoivat luuytimen aspiraationäytteen tutkimisen. Erityisen tiiviisti on syytä seurata niitä potilaita, joiden relapsivaiheen hoidossa kantasolujensiirto voi tulla kyseeseen.
Anamneesi: vuototaipumus, infektio, yleisoireet, kivut, päänsärky, pahoinvointi
Status: petekiat, mustelmat, infektiofokukset, hepatosplenomegalia, lymfadenopatia, tuumorit, ihoinfiltraatio, ienhyperplasia, aivohermojen löydökset
Veri- ja virtsakokeet: B-PVK+TDK, CRP,P-Krea, P-K, P-Na, P-Bilir, P-ALAT, P-AFOS, P-TT, P‑Gluk, P-Alb, P-LD, P-Ca-ion, P-Pi, P-Mg, P-Uraat, B-Xkoe
Luuytimen aspiraationäyte:
Vastearvion yhteydessä pyritään tautitaakan arvio ja taudin tilanne luokittelemaan oheisen taulukon mukaisesti (SHR-muuttuja: disease_status). Taulukosta valitaan arviointihetkellä oleva paras vaste.
Lyhenne |
Nimike |
Määritelmä |
CR-MRDneg |
Remissio, jäännostauti negatiivinen |
|
CR-MRDpos |
Remissio, jäännostauti positiivinen |
|
CCR |
Sytogeneettinen remissio |
|
CR |
Morfologinen remissio |
|
CRi |
Remissio, puutteellinen luuytimen toipuminen |
|
PR |
Osittainen remissio |
|
Hypoplasia |
Dysplasia/hypoplasia |
|
RD |
Refraktaari tauti (RD) |
|
Relapsi (MRD) |
Molekyyligenettinen relapsi |
|
Relapsi (bm) |
Relapsi |
|
Relapsi (neuro) |
Isololoitu neurorelapsi |
|
Relapsi (ekstram) |
Isololoitu ekstramedullaarinen relapsi |
|
Exitus- refraktaari | Exitus, refraktaari tauti |
|
Exitus-relapsi |
Exitus, relapsi |
|
Exitus-infektio |
Exitus, infektio |
|
Exitus-aplasia |
Exitus, aplasia |
|
Exitus-hoitoon liittyvä (TRM) |
Exitus, hoitoon liittyvä |
|
Exitus-muu tauti |
Exitus toisesta taudista johtuen |
|
Exitus - ei hoitoa | Exitus, hoito keskeytetty |
|
Exitus - ei edeltävää hoitoa |
Exitus, palliatiivinen hoito |
|
Exitus-tuntematon |
Exitus, syy tuntematon |
|
Poistunut seurannasta |
Seuranta loppunut (lost-to-follow-up) |
|
Sivusto siirtymässä toiseen osoitteseen. Ajankohtaiset ohjeet löytyvät toistaiseksi linkistä: https://www.hematology.fi/fi/hoito-ohjeet/veritaudit/akuutit-leukemiat/a...
AML-potilaat hoidetaan ensisijaisesti SLR:n AML-2018-hoito-ohjelman mukaisesti. Akuutti promyelosyyttileukemia (APL) hoidetaan erillisen ohjeen mukaisesti.
Täältä löydät tietoa Suomen leukemiaryhmän AML-2012-hoito-ohjelmasta (lopullisen version päiväys 11.01.2012). Se on kokonaisuudessaan ladattavissa alla olevasta liitetiedostosta (attachment). Alla otsikoittain jaoteltuna on esitetty keskeiset osiot hoito-ohjelmasta.
Kyseessä on 16-vuotiaille ja sitä vanhemmille akuuttia myelooista leukemiaa (AML) sairastaville potilaille tarkoitettu valtakunnallinen Suomen leukemiaryhmän (SLR) laatima hoito-ohjelma, jonka tarkoitus on saada kaikki yli 65-vuotiaat potilaat yhtenäisen hoidon piiriin.
Hoito-ohjelmaan soveltuva potilas saa aluksi induktiohoidon (enimmillään kaksi sykliä), jolla tähdätään morfologiseen remissioon. Remissio pyritään mahdollisuuksien mukaan arvioimaan luuydinnäytteestä myös virtaussytometrisellä menetelmällä. Morfologisen remission saavuttaneet potilaat jaetaan kolmeen eri riskiluokkaan (pieni riski, keskiriski ja suuri riski) dg-vaiheessa otettujen geneettisten tutkimustulosten mukaisesti. Jokaisessa riskiluokassa toteutetaan remission jälkeen konsolidaationa enimmillään kolme solunsalpaajahoitoa, jonka jälkeen siirrytään seurantaan. Kuitenkin kaikille niille remission saavuttaneille allogeeniseen siirtoon soveltuville keskiriskin ja suuren riskin potilaille, joille sopiva luovuttaja löytyy, suositellaan ensimmäisessä remissiossa konsolidaationa allogeenista kantasolusiirtohoitoa heti kun se on mahdollista toteuttaa. Pienen riskin potilaille suositellaan allogeenista kantasolusiirtohoitoa ensimmäisessä remissiossa vain, jos kolmen konsolidaatiohoidon jälkeen heillä on molekulaarisesti mitattava merkittävä jäännöstauti.
Jäännöstautia seurataan allogeeniseen kantasolusiirtohoitoon soveltuvilla geneettisesti pienen riskin potilailla jokaisen hoidon jälkeen ja seurantavaiheessa kolmen kuukauden välein kahteen vuoteen saakka remission toteamisesta. Jos tällaiselle potilaalle ilmaantuu seurannan aikana merkittävä jäännöstauti, hänelle suositellaan allogeenista kantasolusiirtohoitoa, jos se on mahdollista toteuttaa. Muissa riskiryhmissä jäännöstaudin seuranta ei ole välttämätön, mutta sitä suositellaan tehtäväksi kuten pienen riskin ryhmässä, tutkimustiedon kartuttamiseksi tulevia hoitotutkimuksia ajatellen. Pienen riskin potilaille jäännöstaudin seurantaan soveltuvin menetelmä on RQ-PCR. Muissa riskiryhmissä jäännöstaudin seurantaan käytetään soveltuvinta herkintä menetelmää. Jäännöstaudin seurantaa suositellaan tehtäväksi myös virtaussytometrialla.
Induktiohoidolle refraktaaristen ja hoidon tai seurannan aikana relaboituvien potilaiden jatkohoidosta päättää hoitava lääkäri.
Potilaat ja hoitotulosten arvioimisessa tarvittavat seurantatiedot (erillinen raportointiliite) ilmoitetaan potilaan antamalla kirjallisella suostumuksella Suomen Hematologiseen Rekisteriin (SHR). Jokainen vastuulääkäri ohjeistaa ERVA-alueensa keskussairaalat hoito-ohjelman ja sen raportoinnin suhteen.
Hoito-ohjelmassa mukana oleville potilaille suositellaan osallistumista mahdollisesti myöhemmin käynnistyviin erillisiin SLR:n suunnittelemiin AML:n tutkimuksiin.
Hoito-ohjelmaan pyritään saamaan 400 potilasta vuosien 2012 - 2015 aikana.
Pienen relapsiriskin hoitokaavio
Keskisuuren relapsiriskin hoitokaavio
Suuren relapsiriskin hoitokaavio
Jokaisesta hoitosyklistä:
Seurantavaihe:
Idarubisiini (Ida): 12 mg/m2 päivinä 1, 3 ja 5 15 min iv infuusiona (sama annos kaikissa ikäryhmissä)
Sytarabiini (AraC):
• <60-vuotiaat: bolus 100 mg päivänä 1 ja 100 mg/m2 jatkuvana iv infuusiona pnä 1-9
• ≥60-vuotiaat: bolus 100 mg päivänä 1 ja 100 mg/m2 jatkuvana iv infuusiona pnä 1-7
Se annetaan vain, jos potilas ei mene morfologiseen remissioon ensimmäisellä induktiolla.
Mitoksantroni (Mito):
• <60-vuotiaat: 12 mg/m2 30 min iv. infuusiona pnä 2-5
• ≥60-vuotiaat: 8 mg/m2 30 min iv. infuusiona pnä 2-5
Suuriannos-sytarabiini (HDAraC):
• <60-vuotiaat: 2 g/m2 3 tunnin iv. infuusiona 12 tunnin välein päivinä 1, 3, 5 ja 7
• 60-69-vuotiaat: 1 g/m2 3 tunnin iv. infuusiona 12 tunnin välein päivinä 1,3, 5 ja 7
• ≥70-vuotiaat: 1 g/m2 3 tunnin iv. infuusiona kerran päivässä päivinä 1, 3, 5 ja 7
• Oftan Dexa silmätipat 1gttx4-6 molempiin silmiin pnä 1-8
Annetaan vain, jos potilas saavuttaa morfologisen remission joko ensimmäisellä tai toisella induktiohoidolla.
Suuriannos-sytarabiini (HDAraC):
• <60-vuotiaat: 2 g/m2 3 tunnin iv. infuusiona 12 tunnin välein pnä 1, 3 ja 5
• 60-69-vuotiaat: 1 g/m2 3 tunnin iv infuusiona 12 tunnin välein pnä 1, 3 ja 5
• ≥70-vuotiaat: 1 g/m2 3 tunnin iv. infuusiona kerran päivässä pnä 1, 3 ja 5
• deksametasoni-silmätipat 1 gtt x4-6 molempiin silmiin pnä 1-6
Idarubisiini:
• <60-vuotiaat: 12 mg/m2 15 min iv. infuusiona pnä 2 ja 4
• ≥60-vuotiaat: 8 mg/m2 15 min iv. infuusiona pnä 2 ja 4
Se annetaan vain, jos potilas on morfologisessa remissiossa.
Suuriannos-sytarabiini (HDAraC):
• <60-vuotiaat: 2 g/m2 3 tunnin iv. infuusiona 12 tunnin välein pnä 1, 3 ja 5
• 60-69-vuotiaat: 1 g/m2 3 tunnin iv infuusiona 12 tunnin välein pnä 1, 3 ja 5
• ≥70-vuotiaat: 1 g/m2 3 tunnin iv. infuusiona kerran päivässä pnä 1, 3 ja 5
• deksametasoni-silmätipat 1 gtt x4-6 molempiin silmiin pnä 1-6
Se annetaan vain, jos potilas on morfologisessa remissiossa.
Suuriannos-sytarabiini (HDAraC):
• <60-vuotiaat: 2 g/m2 3 tunnin iv. infuusiona 12 tunnin välein pnä 1, 3 ja 5
• 60-69-vuotiaat: 1 g/m2 3 tunnin iv infuusiona 12 tunnin välein pnä 1, 3 ja 5
• ≥70-vuotiaat: 1 g/m2 3 tunnin iv. infuusiona kerran päivässä pnä 1, 3 ja 5
• deksametasoni-silmätipat 1 gtt x4-6 molempiin silmiin pnä 1-6
Mitoksantroni (Mito):
• <60-vuotiaat: 12 mg/m2 30 min iv. infuusiona pnä 2 ja 4
• ≥60-vuotiaat: 8 mg/m2 30 min iv. infuusiona pnä 2 ja 4
Pienen riskin AML-potilailla valmistaudutaan kolmannen hoidon jälkeen tehtävään allogeeniseen kantasolusiirtohoitoon, jos aikaisempien hoitojen jäännöstaudin perusteella se näyttää todennäköiseltä. Jos siirto ei ole mahdollinen, siirrytään seurantavaiheeseen.
Keskisuuren ja suuren riskin ryhmässä tehdään allogeeninen kantasolujensiirto kahden hoidon jälkeen tai sen jälkeen heti kun se on mahdollista, jos sopiva luovuttaja (sisarus tai rekisteristä peräisin oleva) on olemassa ja siirto muutoin on mahdollista toteuttaa. Jos luovuttajaa ei ole, annetaan potilaille yhteensä kolme konsolidaatiota. Kolmen konsolidaatiohoidon jälkeen tai konsolidaatiohoitojen keskeytyessä siirrytään seurantavaiheeseen.
Allogeenista kantasolujensiirtohoitoa tarjotaan edellä esitetyin perustein siirtoon soveltuvalle potilaalle 65 ikävuoteen saakka ja yksilöllistä harkintaa käyttäen aina 70 ikävuoteen saakka, jos hänelle löytyy sopiva luovuttaja. Siirtoon soveltuvista keskiriskin ja suuren riskin potilaista laaditaan lähete allogeeniseen siirtoyksikköön (HYKS tai TYKS) mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Myös pienen riskin potilaiden siirtoon varaudutaan mahdollisimman varhain jäännöstaudin tulos huomioiden. Lähetteeseen liitetään liitteen 7 mukaiset tiedot (ks. erillinen linkki ja protokolla). Jos sisarusluovuttajaa ei löydy, siirtokeskus ryhtyy etsimään rekisteriluovuttajaa. Samanaikaisesti tiiviisti seurataan potilaan hoidon etenemistä ja mahdollisten komplikaatioiden syntymistä. Jos potilaalle löytyy sisarusluovuttaja tai rekisteristä löytyy kudostyypiltään sopiva luovuttaja (siirtokeskuksen tekemä valinta), käydään siirtokeskuksessa keskustelu allogeeniseen siirtoon liittyvistä asioista potilaan, lähiomaisen ja mahdollisen sisarusluovuttajan kesken. Kun potilas on ilmoittanut keskustelun jälkeen haluavansa edetä siirtoon (ja sisarusluovuttaja samoin), voidaan tautitilanteen salliessa ryhtyä aktivoimaan siirtoaikataulua. Noin kolme viikkoa ennen kantasolujen siirtopäivää potilas ja sisarusluovuttaja tutkitaan polikliinisesti siirtoyksikössä. Mikäli tutkimuksissa ei ilmene estettä, edetään suunniteltuun intensiivihoitoon. Rekisterin luovuttaja tutkitaan rekisterin toimesta. Lopullisen arvion potilaan sopivuudesta siirtoon, luovuttajan valinnan ja potilaalle annettavan esihoidon tekee siirtoyksikkö.
Keskiriskin ja suuren riskin potilailla siirtoon pääsyn optimaalisin ajankohta on induktion tai yhden konsolidaation jälkeen.
Hoito-ohjelman tiedot ovat SLR:n omaisuutta. Raportoitavat tiedot siirretään potilaan kirjallisella suostumuksella Suomen Hematologiseen Rekisteriin (SHR/FHRB). Raportoitavat tiedot voidaan siirtää joko suoraan rekisteriin tai ne voidaan ensin kerätä erillisille kaavakkeille ja niistä myöhemmin siirtää rekisteriin. Tietojen siirtäminen rekisteriin edellyttää sitä, että SHR on hyväksytty sairaanhoitopiireissä käyttöön (eettisen toimikunnan kannanotto ja shp:n johtajaylilääkärin hyväksyntä). Jokaisen ERVA-alueen vastuulääkäri huolehtii siitä, että SHR on saanut hyväksynnän alueellaan. Hän myös ohjeistaa tietojen keräämisen vastuualueellaan. Kerättyjä tietoja käsitellään salassa pidettävien tietojen vaatimusten mukaisesti. Vain nimettyjen henkilöiden on mahdollista tarkastella hoitotuloksia. SHR:n tiedoista tehdyistä yhteenvedoissa ja raporteissa yksittäisten potilaiden tietoja ei voida tunnistaa.
Allogeenisen kantasolusiirtohoidon saaneet potilaat raportoidaan tästä riippumatta transplantaatiorekistereihin normaalin käytännön mukaisesti ja tuloksia voidaan käyttää rekisterien tekemissä analyyseissä. Hoito-ohjelman tuloksista raportoidaan leukemiaryhmälle ja ne hyödynnetään niissä erillisissä hoitotutkimuksissa, joihin potilaita tästä hoito-ohjelmasta mahdollisesti suositellaan. Hoitotulokset pyritään myös raportoimaan alan kansainvälisissä lehdissä SLR:n toimesta. SLR päättää julkaisujen kirjoittajista erikseen.
Pirjo Koistinen
AML-2012-hoito-ohjelman vastuuhenkilö
Syöpätaudit ja hematologia, Medisiininen tulosalue, OYS
PL 20, 90029 OYS
pirjo.koistinen@ppshp.fi, puh (08) 315 4617
Kimmo Porkka
Hematologian klinikka, Medisiininen tulosyksikkö, HYKS
PL 372, Haartmaninkatu 4, 00029 HUS
kimmo.porkka@helsinki.fi, puh. 09 471 72338
Tapio Nousiainen
Sisätautien klinikka, KYS
PL 1777, 70211 Kuopio
tapio.nousiainen@kuh.fi, puh. (017) 173 311
Maija Itälä-Remes
osasto 015, TYKS
PL52, 20521 Turku
maija.itala-remes@tyks.fi, puh (02) 313 0000
Hannele Rintala
Sisätautien klinikka, TAYS
PL 2000, 33521 Tampere
hannele.rintala@pshp.fi, puh (03) 311 611
Versio 17.04.2012
Tietoa akuutista myelooisesta leukemiasta ja sen uudesta suomalaisesta hoito-ohjelmasta
Lyhenne: AML-2012
Arvoisa potilas
Tässä tiedotteessa kerrotaan akuutin myelooisen leukemian uudesta hoito-ohjelmasta, jonka piiriin pyritään saamaan mahdollisimman moni kyseiseen leukemiaan sairastuva aikuispotilas Suomessa. Hoito-ohjelma on Suomen Leukemiaryhmän laatima ja siinä hyödynnetään viimeaikaisin tutkimustieto taudista ja sen hoidosta.
Akuutin myelooisen leukemian hoidon yleisiä periaatteita
Akuutti myelooinen leukemia on aikuisten yleisin akuutti leukemia, jossa luuydin tuottaa epäkypsiä blastisoluja (leukemiasoluja) verenkiertoon, josta ne voivat levitä muualle elimistöön. Samanaikaisesti luuytimen normaali verisolumuodostus estyy ja aiheuttaa anemian, terveiden valkosolujen vähyyden ja verihiutaleiden kadon. Terveiden valkosolujen vähyys johtaa toistuviin infektioihin ja verihiutaleiden eli trombosyyttien kato lisää verenvuotoja. Veren suuri blastimäärä voi johtaa verenkiertohäiriöihin ja eri elinten normaalin toiminnan häiriintymiseen. Hoitamattomana tauti johtaa nopeasti kuolemaan.
Akuutin myelooisen leukemian hoidon kulmakivi on suuriannoksinen solunsalpaajalääkitys, joita annetaan muutaman päivän kuureina 4 – 6 viikon välein. Yleensä hoitokuureja tarvitaan useita. Hoidon päämääränä on taudista paraneminen, johon päästään tuhoamalla kaikki elimistössä olevat leukemiasolut.
Leukemian hoidot aiheuttavat veren kaikkien soluarvojen voimakkaan mutta ohimenevän laskun, mikä selittää suuren osan hoitoon liittyvistä haittavaikutuksista. Haittavaikutuksina voi esiintyä väsymystä, tulehduksia ja verenvuotoja. Suun kipeytyminen, ruokahaluttomuus, pahoinvointi, ripuli ja hiusten lähtö ovat myös tavallisia. Mahdollisuus lasten saamiseen huononee hoitojen takia.
Suurin osa haittavaikutuksista on kuitenkin pääsääntöisesti hoidettavissa tukihoidoin. Tukihoitoina tarvitaan verituotteita ja antibiootteja, joita annetaan toistuvasti laskimonsisäisesti. Hoitojen aikana joudutaan turvautumaan usein myös suonensisäiseen ravitsemushoitoon. Hoitojen helpottamiseksi tarvitaan lähes poikkeuksetta keskuslaskimokatetria, jonka anestesialääkäri laittaa paikallispuudutuksen avulla suureen laskimoon. Katetri on tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön, eikä se estä esimerkiksi kotona käymistä hoitojen välissä.
Ensimmäisellä hoitojaksolla pyritään saavuttamaan remissio, jolloin leukemiasoluja ei enää nähdä luuytimessä, veriarvot ovat normaalistuneet ja leukemian mahdollisesti aiheuttamat oireet ovat hävinneet. Myöhempien hoitojaksojen tarkoituksena on hävittää mahdollinen mikroskoopilla havaitsematon jäännöstauti ja estää taudin uusiutuminen eli relapsi.
Normaalin käytännön mukaisesti hoidon tuloksia seurataan veri- ja luuydinnäytteiden avulla. Verinäytteitä otetaan voimakkaiden hoitojen jälkeen lähes päivittäin. Luuydinnäytteitä tutkitaan noin kuukauden kuluttua ensimmäisen hoidon alusta ja myöhemmin hoitokuurien jälkeen veriarvojen toivuttua sekä seurantavaiheessa neljä kertaa vuodessa kahden vuoden ajan. Kantasolujensiirron hyödyistä ja riskeistä järjestetään erillinen keskustelu niille potilaille, jotka ovat siihen soveliaita ja joille tätä hoitomuotoa tarjotaan 1 – 3 solunsalpaajakuurin jälkeen.
Hoitokuurit annetaan yleensä sairaalassa. Infektioiden ja verenvuotojen vaaran takia joudutaan hoitokuurien jälkeen olemaan sairaalassa yleensä muutamia viikkoja. Sairaalahoitojaksojen välillä lyhyet kotilomat ovat usein mahdollisia.
Hoito-ohjelman suunnittelija – Suomen Leukemiaryhmä
Maassamme akuuttien leukemioiden hoito ohjelmat on suunniteltu yli 25 vuoden ajan Suomen Leukemiaryhmän toimesta. Ryhmään kuuluu lääkäreitä pahanlaatuisia veritauteja hoitavista sairaaloista. Yhteisen suunnittelun ja tulosten seuraamisen tarkoituksena on kehittää Suomen oloihin parhaiten soveltuvia ja tehokkaita hoito ohjelmia. Käsillä oleva hoito-ohjelma toteutetaan kaikissa Suomen yliopistollisissa sairaaloissa ja joissakin keskussairaaloissa. Tähän mennessä toteutetuilla hoito- ja tutkimusohjelmilla saavutetut hoitotulokset ovat parantuneet koko ajan ja ovat myös kansainvälisesti arvioituna korkeatasoisia.
Miksi tämä hoito-ohjelma on laadittu?
Leukemian hoidossa käytetään monenlaisia solunsalpaajahoitojen yhdistelmiä, joilla on saavutettu kohtalaisen hyviä hoitotuloksia. Tällä hetkellä ei voida sanoa mikä yhdistelmistä on kaikkein paras. Tämän takia yksityiskohdiltaan toisistaan eroavia hoito-ohjelmia on syytä edelleen arvioida niin tehon kuin haittavaikutustenkin suhteen.
Tässä hoito-ohjelmassa kaikki potilaat saavat saman remissioon tähtäävän induktiohoidon sekä remission saavuttamisen jälkeen kolme konsolidaatiohoitoa taudin uusiutumisen estämiseksi. Potilaat jaetaan tiettyjen diagnoosivaiheessa todettujen riskitekijöiden perusteella kolmeen eri riskiluokkaan, mikä vaikuttaa siihen, suositellaanko etenemistä allogeeniseen kantasolusiirtoon, jos sopiva kantasolujen luovuttaja löytyy.
Akuutin myelooisen leukemian ennuste vaihtelee potilaittain huomattavasti. Diagnoosivaiheen löydösten perusteella hoitovasteen saannin mahdollisuutta ja leukemian uusiutumisen riskiä voidaan arvioida monin tavoin. Viime vuosina sairaalakäyttöön on kehitetty aiempaa herkempiä menetelmiä elimistöön hoidon jälkeen mahdollisesti jäävien leukemiasolujen eli jäännöstaudin toteamiseksi. Herkät tutkimusmenetelmät ovat tuoneet runsaasti uutta tietoa leukemian hoitoon, mutta niihin liittyy myös runsaasti selvitettäviä kysymyksiä sekä laboratoriotekniikan että tulosten arvioinnin kannalta. Tässä hoito-ohjelmassa nämä riskitekijät kartoitetaan uusien kansainvälisten ohjeiden mukaisesti ja mahdollista jäännöstautilöydöstä pyritään seuraamaan luuydinnäytteestä säännöllisin väliajoin aina 2 vuoteen saakka sairastumisesta.
Hoito-ohjelman tavoite
Hoitojen jatkuvan kehittämisen takia on tärkeää kerätä tiedot paitsi hoitotuloksista myös leukemian luonteesta ja potilaskohtaisista hoidon tuloksiin vaikuttavista tekijöistä. Ohjelmaan pyritään saamaan kaikki Suomessa hoidettavat 16-vuotiaat ja sitä iäkkäämmät voimakkaaseen solunsalpaaja-hoitoon soveltuvat akuuttia myelooista leukemiaa sairastavat potilaat. Hoitoon soveltuvuuttaa arvioidaan aikaisempaa paremmin hyödyntäen WHO:n toimintakykymittaristoa sekä muun sairastavuuden pisteytystä siihen kehitetyillä ohjeistuksilla.
Hoito-ohjelman tärkeä tavoite on saada myös iäkkäät potilaat parantavan hoidon piiriin ja samalla arvioida, parantaako voimakas hoito iäkkäiden potilaiden ennustetta, ja onko hoidon toksisuus hyväksyttävissä. Alle 65-vuotiaiden kohdalla hoitotuloksia voidaan verrata historiallisiin kontrolleihin eli AML-92 ja AML-03-hoitotutkimuksiin osallistuneiden potilaiden hoitotuloksiin.
Tässä hoito-ohjelmassa potilaiden ohjaaminen allogeeniseen kantasolusiirtohoitoon nopeutuu ja tehostuu. Samalla kaikki (myös iäkkäät) yleisten suositusten mukaan allogeenisen kantasolusiirtohoidon piiriin kuuluvat potilaat saadaan systemaattisesti poimittua siirto-ohjelmaan.
Hoito-ohjelman yksi tavoite on arvioida jäännöstaudin merkitys kaikissa riskiryhmissä potilaan ennusteeseen. Tässä hoito-ohjelmassa tätä tietoa kerätään entistä systemaattisemmin ja useammalla eri menetelmällä. Tieto voidaan hyödyntää tulevaisuudessa arvioitaessa sitä, missä vaiheessa ja minkä suuruinen jäännöstauti tulisi hoitoa tehostamalla pyrkiä eliminoimaan.
Diagnoosi-, remissio- ja mahdollisessa relapsivaiheessa kerättävät veri- ja luuydinnäytteet, sekä kliinisen tiedon keräys Suomen hematologiseen rekisteriin ja biopankkiin (FHRB) mahdollistavat akuutin leukemian hoidon jatkuvan kehitystyön. Rekisteriin kerätty data helpottaa ja nopeuttaa hoito-ohjelman tulosten tilastollista analysointia ja väliraporttien tekemistä. Tästä tutkimuksesta saatte erillisen tiedotteen ja suostumuskaavakkeen.
Teiltä pyydetään kirjallinen suostumus biopankkinäytteiden ottamiseen sekä hoitotietojen siirtämiseen ja raportointiin Suomen Hematologiseen Rekisteriin. Mahdollinen kieltäytymisenne tietojenne rekisteröinnistä tai tutkimusnäytteiden otosta ei vaaranna tautinne hoitoa tämän hoito-ohjelman tai muun tunnetun hoito-ohjeistuksen mukaisesti. Kaikki hoito-ohjelman aikana kerätty tieto käsitellään luottamuksellisena eikä hoito-ohjelmaan osallistuvan henkilöllisyys käy ilmi tehtävissä yhteenvedoissa eikä raporteissa. Suomen Hematologista Rekisteriä, johon tiedot kootaan, säilytetään tietosuojalainsäädännön edellyttämällä tavalla ja sen käyttö on hyväksytty Teitä hoitavassa sairaalassa.
Sivusto on siirtymässä toiseen osoitteseen. Akuutin promyelosyyttileukemian (APL) hoito-ohje (Suomen AML-ryhmä) alla, muut ohjeet ks https://www.hematology.fi/fi/hoito-ohjeet/veritaudit/akuutit-leukemiat/a...
Suomen leukemiaryhmän AML96 ohjelman hoito. Hoito on verraten hyvin siedetty, mutta relapseja tulee runsaasti. Induktiohoitona on 6 päivän AI-hoito, minkä jälkeen annetaan kaksi ETI-hoitoa. Näiden jälkeen annetaan oraalista merkaptopuriini- metotreksaatti -ylläpitohoitoa kunnes kolme vuotta on kulunut diagnoosihetkestä tai kunnes ilmaantuu relapsi.
Suomen leukemiaryhmän tutkimusprotokolla
Otsikko vaihdettiin muodosta <em class="placeholder">AI-ETI</em> muotoon <em class="placeholder">AI-ETI</em>.
Ikä 16-65 v, AML WHO kriteerein, potilaan suostumus. Potilastiedotteita ja suostumuslomakkeita on osastoilla, pkl:lla ja tämän sivun alalaidassa liitteenä (attachment)
APL, KMLbla, muu sairaus estää voimakkaan hoidon antamisen, raskaus, imetys.
Selvitetään sekundaarileukemian mahdollisuus, onko potilas saanut säde- tai solunsalpaajahoitoa tai onko hän altistunut erityisen voimakkaasti luuydintä vaurioittaville kemikaaleille tai säteilylle. Selvitetään sisarusten olemassaolo ja heidän terveydentilansa karkeasti. Hoidon toteutumiseen vaikuttavat muut sairaudet, lääkitys ja allergiat.
Kartoitetaan infektio- ja vuototilanne, etsitään taudin ekstramedullaarisia ilmentymiä (imusolmukealueet, perna ja maksa, iho, ikenet, rinnat, kivekset), arvioidaan vitaalielinten tila ja potilaan suorituskyky.
Akuutin leukemian alkukokeet edellä olevan mukaisesti.
Vatsan UÄ: pernan ja maksan koko ja rakenne. Thorax-röntgenkuva. Infektioiden kartoitus tilanteen mukaan. EKG. Muut tutkimukset tilanteen mukaan.
On tärkeää järjestää alle 61-vuotiaiden mahdollisesti allogeniseen siirtoon soveltuvien potilaiden sisarusten HLA-tyypitys nopeasti! Luovuttajaehdokkailla ei saa olla sellaisia vaikeita sairauksia, jotka aiheuttaisivat siirteen luovutuksen yhteydessä riskejä.
Luuytimestä tutkitaan induktiohoidon ja jokaisen konsolidaatiohoidon jälkeen
Neutropenian kesto (< 0,5 x 109/l), trombosytopenian kesto (< 50 x 109/l), korkein CRP, kuumepäivien lukumäärä (³38 oC), sairaalapäivien lukumäärä, huonoin suoriutumiskyky , infektion vaikeusaste, veriviljely-positiiviset infektiot, suolitoksisuus, maksatoksisuus, CNS-toksisuus, ihotoksisuus, muu mahdollinen toksisuus, punasolusiirtojen ja trombosyyttisiirtojen tarve.
HLA II -näyte sisarus- tai rekisteriluovuttajan hakua varten tutkitaan, jos siirto on aiheellinen riskiryhmäluokituksen ja jos se on mahdollinen allogeenisen siirron edellytysten perusteella. Näyte tutkitaan siirtoikäisiltä potilailta viimeistään ennen toista hoitoa.
Optimaalisen hoitotuloksen kannalta on tärkeää selvittää luovuttajan olemassaolo mahdollisimman nopeasti diagnoosivaiheessa. Ainakin alustavasti tiedon tulisi olla käytettävissä sisarusluovuttajan osalta päivään 28 mennessä (1. HLA-tyypityksen tulos) ja rekisteriluovuttajan osalta päivään 56 mennessä (mahdollisesti sopivia ehdokkaita rekisterissä).
Huom!: Randomisaatio IAT tai IdAraC-Ida-hoitoon
Lääke |
Annos mg/m2 |
Antoaika ja -tapa |
Antokerrat/pv |
Antopäivät |
Idarubisiini |
12 |
15 min inf |
x 1 |
1, 3 ja 5 |
Sytarabiini |
50 |
nopea inf |
x 1 |
1 |
Sytarabiini |
100 |
24 t inf |
jatkuva inf |
1 - 9 |
75 |
po. |
x 2 |
1 - 9 |
Lääke |
Annos mg/m2 |
Antoaika ja -tapa |
Antokerrat/pv |
Antopäivät |
Idarubisiini |
12 |
15 min inf |
x 1 |
1, 3 ja 5 |
Sytarabiini |
50 |
nopea inf |
x 1 |
1 |
Sytarabiini |
100 |
24 t inf |
jatkuva inf |
1 - 7 |
Tioguaniini |
75 |
po. |
x 2 |
1 - 7 |
Lääke |
Annos |
Antoaika ja -tapa |
Antokerrat/pv |
Antopäivät |
Sytarabiini |
1000 mg/m2 |
3 t inf |
x 2 |
1 - 4 |
Idarubisiini |
12 mg/m2 |
15 min inf |
x 1 |
5 - 7 |
Kortikosteroi-disilmätipat |
1 gtt |
|
x 4 |
1 - 4 |
Lääke |
Annos |
Antoaika ja -tapa |
Antokerrat/pv |
Antopäivät |
Sytarabiini |
750 mg/m2 |
3 t inf |
x 2 |
1 - 4 |
Idarubisiini |
12 mg/m2 |
15 min inf |
x 1 |
4 - 6 |
Kortikosteroi-disilmätipat |
1 gtt |
|
x 4 |
1 - 4 |
Toinen induktiohoito annetaan vain niille potilaille, joilla 1. induktiohoidon jälkeen blastien osuus normosellulaarisessa tai hypersellulaarisessa luuytimessä on yli 10 %.
Lääke |
Annos |
Antoaika ja -tapa |
Antokerrat/pv |
Antopäivät |
Mitoksantroni |
12 mg/m2 |
30 min inf |
x 1 |
2 - 5 |
Etoposidi |
100 mg/m2 |
20 min inf |
x 1 |
1 - 4 |
Sytarabiini |
1000 mg/m2 |
3 t inf |
x 2 |
1 - 4 |
Kortikosteroi-disilmätipat |
1 gtt |
|
x 4 |
1 - 4 |
Gemtutsumabi otsogamisiini (MylotargR) jos ei allosiirtoa |
5 mg jos pinta-ala on alle 1,7 m2 10 mg jos pinta-ala on vähintään 1,7 m2 |
2 t inf |
x 1 |
1 |
Lääke |
Annos |
Antoaika ja -tapa |
Antokerrat/pv |
Antopäivät |
Mitoksantroni |
8 mg/m2 |
30 min inf |
x 1 |
2 - 5 |
Etoposidi |
100 mg/m2 |
20 min inf |
x 1 |
1 - 4 |
Sytarabiini |
500 mg/m2 |
3 t inf |
x 2 |
1 - 4 |
Kortikosteroi-disilmätipat |
1 gtt |
|
x 4 |
1 - 4 |
Gemtutsumabi otsogamisiini (MylotargR) |
5 mg jos pinta-ala on alle 1,7 m2 10 mg jos pinta-ala on vähintään 1,7 m2 |
2 t inf |
x 1 |
1 |
Jos 1. tai 2. induktiohoidon jälkeen luuytimen blastien osuus on 10 % tai vähemmän, siirrytään konsolidaatiohoito-ohjelmaan. Jos 2. induktiohoidon jälkeen luuytimen blastien osuus on yli 10 %, jatkohoito annetaan hoitavan lääkärin harkinnan mukaisesti.
Yhteensä annetaan kolme konsolidaatiohoitoa jos allogeenista kantasolujensiirtoa ei tehdä.
Lääke |
Annos |
Antoaika ja -tapa |
Antokerrat/pv |
Antopäivät |
Sytarabiini |
500 mg/m2 |
3 t inf |
x 2 |
1 – 4 |
Idarubisiini |
8 mg/m2 |
15 min inf |
x 1 |
5 – 6 |
Kortikosteroidisilmätipat |
1 gtt |
|
x 4 |
1 – 4 |
Lääke |
Annos |
Antoaika ja -tapa |
Antokerrat/pv |
Antopäivät |
Sytarabiini |
1500 mg/m2 |
3 t inf |
x 2 |
1 – 4 |
Idarubisiini |
8 mg/m2 |
15 min inf |
x 1 |
5 – 7 |
Kortikosteroidisilmätipat |
1 gtt |
|
x 4 |
1 – 4 |
Jos 1. konsolidaatiohoidon jälkeen todetaan jäännöstauti, tehdään allogeeninen kantasolujensiirto myös rekisteriluovuttajalta mahdollisuuksien mukaan.
Lääke |
Annos |
Antoaika ja -tapa |
Antokerrat/pv |
Antopäivät |
Sytarabiini |
750 mg/m2 |
3 t inf |
x 2 |
1 – 4 |
Idarubisiini |
8 mg/m2 |
15 min inf |
x 1 |
5 – 6 |
Kortikosteroidisilmätipat |
1 gtt |
|
x 4 |
1 – 4 |
Lääke |
Annos |
Antoaika ja –tapa |
Antokerrat/pv |
Antopäivät |
Mitoksantroni |
12 mg/m2 |
30 min inf |
x 1 |
2 – 5 |
Sytarabiini |
1500 mg/m2 |
3 t inf |
x 2 |
1 – 4 |
Kortikosteroi-disilmätipat |
1 gtt |
|
x 4 |
1 – 4 |
Gemtutsumabi otsogamisiini osalle potilaista |
5 tai 10 mg/potilas ks yllä |
2 t inf |
1 |
1 |
Lääke |
Annos |
Antoaika ja –tapa |
Antokerrat/pv |
Antopäivät |
Mitoksantroni |
8 mg/m2 |
30 min inf |
x 1 |
2 – 5 |
Sytarabiini |
750 mg/m2 |
3 t inf |
x 2 |
1 – 4 |
Kortikosteroi-disilmätipat |
1 gtt |
|
x 4 |
1 – 4 |
Gemtutsumabi otsogamisiini osalle potilaista |
5 tai 10 mg/potilas ks yllä |
2 t inf |
1 |
1 |
Jos 1. konsolidaatiohoidon jälkeen todettiin jäännöstauti eikä kantasolujensiirtoon ole mahdollisuutta, annetaan lisäksi gemtutsumabi otsogamisiini 5 mg (pinta-ala alle 1,7 m2) tai 10 mg (pinta-ala vähintään 1,7 m2) infuusiona päivänä 1.
P-K oltava yli 3,7 ennen amsakriini-hoidon antamista.
Lääke |
Annos |
Antoaika ja –tapa |
Antokerrat/pv |
Antopäivät |
Amsakriini |
100 mg/m2 |
2 t inf |
x 1 |
1 – 5 |
Sytarabiini |
200 mg/m2 |
24 t inf |
jatkuva inf |
1 – 5 |
Etoposidi |
100 mg/m2 |
20 min inf |
x 1 |
1 – 5 |
Gemtutsumabi otsogamisiini osalle potilaista |
5 tai 10 mg/potilas ks yllä |
2 t inf |
1 |
1 |
Neuroleukemian ennaltaehkäisevä hoito annetaan vain seuraaviin riskiryhmiin kuuluville potilaille:
Remissioon pääsyn jälkeen ja trombosyyttipitoisuuden ollessa yli 40 x 109/l annetaan sytarabiinia intratekaalisesti 100 mg yhteensä 5 annosta. It.-hoitojen väli on vähintään 1 viikko. Iv. ja it. annon välin tulee olla vähintään 48 tuntia, kun iv. infuusiona annettavan sytarabiinin annos on yli 500 mg/m2.
Yhteensä annetaan 3 konsolidaatiohoitoa, joista 2. ja 3. konsolidaatiohoidon annokset ovat pienempiä kuin keskisuuren ja suuren riskin hoidoissa.
Jos todetaan jäännöstauti ennen toista konsolidaatiohoitoa (yli 1 %) tai ennen 3. konsolidaatiohoitoa (yli 0,3 %), tehdään alle 61-vuotiaille potilaille allogeeninen kantasolujensiirto sisarukselta tai rekisteriluovuttajalta mahdollisuuksien mukaan. Hyväkuntoisille yli 61-vuotiaille potilaille, joilla on tautinsa puolesta hyvin painava indikaatio allogeeniseen siirtoon, voidaan se tehdä kevennettyä esihoitoa käyttäen. Siirtoedellytykset harkitaan yksilöllisesti.
Jos ennen 2 konsolidaatiohoitoa todetaan jäännöstauti (yli 0,3 %) eikä allogeeninen siirto ole mahdollinen, annetaan 2. ja 3. konsolidaatiohoito keskiriskin solunsalpaaja-annoksin ja niiden yhteydessä GO-hoito.
Lääke |
Annos |
Antoaika ja -tapa |
Antokerrat/pv |
Antopäivät |
Sytarabiini |
1500 mg/m2 |
3 t inf |
x 2 |
1 - 4 |
Idarubisiini |
8 mg/m2 |
15 min inf |
x 1 |
5 - 7 |
Kortikosteroi-disilmätipat |
1 gtt |
|
x 4 |
1 - 4 |
Lääke |
Annos |
Antoaika ja –tapa |
Antokerrat/pv |
Antopäivät |
Sytarabiini |
750 mg/m2 |
3 t inf |
x 2 |
1 - 4 |
Idarubisiini |
8 mg/m2 |
15 min inf |
x 1 |
5 - 6 |
Kortikosteroi-disilmätipat |
1 gtt |
|
x 4 |
1 - 4 |
Ennen toista konsolidaatiohoitoa todetun jäännöstaudin vaikutus hoitoon: ks yllä!
Lääke |
Annos |
Antoaika ja –tapa |
Antokerrat/pv |
Antopäivät |
Mitoksantroni |
12 mg/m2 |
30 min inf |
x 1 |
2 - 5 |
Sytarabiini |
1000 mg/m2 |
3 t inf |
x 2 |
1 - 4 |
Kortikosteroi-disilmätipat |
1 gtt |
|
x 4 |
1 - 4 |
Lääke |
Annos |
Antoaika ja –tapa |
Antokerrat/pv |
Antopäivät |
Mitoksantroni |
8 mg/m2 |
30 min inf |
x 1 |
2 - 5 |
Sytarabiini |
750 mg/m2 |
3 t inf |
x 2 |
1 - 4 |
Kortikosteroi-disilmätipat |
1 gtt |
|
x 4 |
1 - 4 |
Ennen toista konsolidaatiohoitoa todetun jäännöstaudin vaikutus hoitoon: ks yllä!
Lääke |
Annos |
Antoaika ja –tapa |
Antokerrat/pv |
Antopäivät |
Amsakriini |
100 mg/m2 |
2 t inf |
x 1 |
1 – 4 |
Sytarabiini |
100 mg/m2 |
jatkuva inf |
jatkuva inf |
1 – 5 |
Etoposidi |
100 mg/m2 |
20 min inf |
x 1 |
1 – 5 |
Neuroleukemian ennaltaehkäisevä hoito annetaan vain seuraaviin riskiryhmiin kuuluville potilaille:
Remissioon pääsyn jälkeen ja trombosyyttipitoisuuden ollessa yli 40 x 109/l annetaan sytarabiinia intratekaalisesti 100 mg yhteensä 5 annosta. It.-hoitojen väli on vähintään 1 viikko. Iv. ja it. annon välin tulee olla vähintään 48 tuntia, kun iv. infuusiona annettavan sytarabiinin annos on yli 500 mg/m2.
Jos alle 61-vuotiaalle potilaalle on olemassa luovuttaja, allogeeniseen siirtoon mennään 1. konsolidaatiohoidon jälkeen. Hyväkuntoisilla yli 61-vuotiailla potilailla, joilla on tautinsa puolesta hyvin painava indikaatio allogeeniseen siirtoon, se voidaan tehdä kevennettyä esihoitoa käyttäen. Siirtoedellytykset harkitan yksilöllisesti.
Jos allogeeninen siirto ei ole mahdollinen, potilas saa 4 konsolidaatiohoitoa.
Jos jäännöstauti todetaan 1.konsolidaatiohoidon jälkeen otetussa näytteessä, annetaan 2.- 4. konsolidaatiohoidon yhteydessä gemtutsumabi otsogamisiini -hoito, jos kantasolujensiirtoon ei ole mahdollisuutta.
Allogeeninen siirto tehdään heti kun sen on mahdollista ja blastien osuus on korkeintaan 10 %. Tarvittaessa annetaan ennen siirtoa redusoitu konsolidaatiohoito.
Jos allogeeninen siirto ei ole mahdollinen, annetaan tarpeen mukaan redusoidut konsolidaatiohoidot ohjelman mukaisesti.
Lääke |
Annos |
Antoaika ja -tapa |
Antokerrat/pv |
Antopäivät |
Sytarabiini |
1500 mg/m2 |
3 t inf |
x 2 |
1 - 4 |
Idarubisiini |
8 mg/m2 |
15 min inf |
x 1 |
5 - 7 |
Kortikosteroi-disilmätipat |
1 gtt |
|
x 4 |
1 - 4 |
Kantasolujensiirto tehdään sisarusluovuttajalta 1. konsolidaatiohoidon jälkeen ja rekisteriluovuttajalta 1. tai 2. konsolidaatiohoidon jälkeen.
Lääke |
Annos |
Antoaika ja –tapa |
Antokerrat/pv |
Antopäivät |
Sytarabiini |
750 mg/m2 |
3 t inf |
x 2 |
1 - 4 |
Idarubisiini |
8 mg/m2 |
15 min inf |
x 1 |
5 - 6 |
Kortikosteroi-disilmätipat |
1 gtt |
|
x 4 |
1 - 4 |
Lääke |
Annos |
Antoaika ja –tapa |
Antokerrat/pv |
Antopäivät |
Mitoksantroni |
12 mg/m2 |
30 min inf |
x 1 |
2 - 5 |
Sytarabiini |
1500 mg/m2 |
3 t inf |
x 2 |
1 - 4 |
Kortikosteroi-disilmätipat |
1 gtt |
|
x 4 |
1 - 4 |
Gemtutsumabi otsogamisiini osalle potilaista |
5 tai 10 mg/potilas ks yllä |
2 t inf |
1 |
1 |
Lääke |
Annos |
Antoaika ja –tapa |
Antokerrat/pv |
Antopäivät |
Mitoksantroni |
8 mg/m2 |
30 min inf |
x 1 |
2 - 5 |
Sytarabiini |
750 mg/m2 |
3 t inf |
x 2 |
1 - 4 |
Kortikosteroi-disilmätipat |
1 gtt |
|
x 4 |
1 - 4 |
Gemtutsumabi otsogamisiini osalle potilaista |
5 tai 10 mg/potilas ks yllä |
2 t inf |
1 |
1 |
Jos 1. konsolidaatiohoidon jälkeen todettiin jäännöstauti, annetaan lisäksi gemtutsumabi otsogamisiinia 5 mg (pinta-ala alle 1,7 m2) tai 10 mg (pinta-ala vähintään 1,7 m2) 2 tunnin infuusiona päivänä 1, jos allogeeniseen kantasolujensiirtoon ei ole mahdollisuutta.
P-K on oltava yli 3,7 ennen amsakriini-hoidon antamista.
Lääke |
Annos |
Antoaika ja –tapa |
Antokerrat/pv |
Antopäivät |
Amsakriini |
100 mg/m2 |
2 t inf |
x 1 |
1 - 5 |
Sytarabiini |
200 mg/m2 |
jatkuva inf |
jatkuva inf |
1 – 5 |
Etoposidi |
100 mg/m2 |
20 min inf |
x 1 |
1 – 5 |
Gemtutsumabi otsogamisiini osalle potilaista |
5 tai 10 mg/potilas ks yllä |
2 t inf |
1 |
1 |
Jos 1. konsolidaatiohoidon jälkeen todettiin jäännöstauti, annetaan lisäksi gemtutsumabi otsogamisiinia 5 mg (pinta-ala alle 1,7 m2) tai 10 mg (pinta-ala vähintään 1,7 m2) 2 tunnin infuusiona päivänä 1, jos allogeeniseen kantasolujensiirtoon ei ole mahdollisuutta.
Lääke |
Annos |
Antoaika |
Antokerrat/pv |
Antopäivät |
Idarubisiini |
8 mg/m2 |
15 min inf |
x 1 |
2 – 4 |
Sytarabiini |
200 mg/m2 |
24 t inf |
jatkuva inf |
1 - 5 |
Etoposidi |
100 mg/m2 |
20 min inf |
x 1 |
1 - 5 |
Gemtutsumabi otsogamisiini osalle potilaista |
5 tai 10 mg/potilas ks yllä |
2 t |
x 1 |
1 |
Neuroleukemian ennaltaehkäisevä hoito annetaan vain seuraaviin riskiryhmiin kuuluville potilaille:
Remissioon pääsyn jälkeen ja trombosyyttipitoisuuden ollessa yli 40 x 109/l annetaan sytarabiinia intratekaalisesti 100 mg yhteensä 5 annosta. It.-hoitojen väli on vähintään 1 viikko. Iv. ja it. annon välin tulee olla vähintään 48 tuntia, kun iv. infuusiona annettavan sytarabiinin annos on yli 500 mg/m2.
Potilaat jaetaan 1) pienen, 2) keskisuuren ja 3) suuren riskin ryhmiin diagnoosivaiheen löydösten ja ensimmäisen induktiohoidon tuloksen perusteella.
Pienen riskin ryhmään kuuluvat ne potilaat, joiden kohdalla kaikki alla olevat kriteerit täyttyvät.
Keskisuuren riskin ryhmään kuuluvat ne potilaat, joiden kohdalla kaikki alla olevat kriteerit täyttyvät.
De novo tai sekundaarileukemia. Suuren riskin ryhmään kuuluvat ne potilaat, joiden kohdalla yksikin alla olevista kriteereistä täyttyy.
Jos riskiluokitusta ei voida tehdä tietojen puuttuessa, potilaan katsotaan hoitovalintojen osalta kuuluvan keskisuuren riskin ryhmään.
Otsikko vaihdettiin muodosta <em class="placeholder">Riskiluokitus</em> muotoon <em class="placeholder">Riskiluokitus</em>.
Kirjoittajat: | Kimmo Porkka, Erkki Elonen, Anna Kosola |
Akuutit leukemiat, relapsin hoito.
Lääke |
Annos |
Antotapa |
Antokerrat/pv |
Antopäivät |
Annoksia yhteensä |
Idarubisiini |
10 mg/m2, 7 mg/m2 56 v täyttäneille |
15 min inf |
x 1 |
1 ja 3 |
2 |
Fludarabiini |
30 mg/m2 |
1 t infusiona 4 t ennen AraC |
x 1 |
1-5 |
5 |
Sytarabiini (AraC) |
2000 mg/m2 1000 mg/m2 56 v täyttäneille |
2 tunnin infuusiona 4 t fludarainfuusion lopettamisen jälkeen |
x 1 |
1-5 |
5 |
Filgrastiimi |
300 mg/potilas |
sc |
x 1 |
7 ® |
tarpeen mukaan |
Muitakin annosteluja käytetään
Kompetenznetz 17.1.2004
Blood 1995; 86 (10) suppl 1: #1615 ASH95 ja #3955 ASH95
Jatkohoito riippuu hoitovasteesta ja hoidon siedosta. Usein hoitoa voidaan jatkaa AML2003 konsolidaatiohoidoin modifioiden ja redusoiden.