20.7.1912-12.2.2005
Helmikuussa 2005 kiiri hematologimaailmaan suruviesti, jota oli jo osattu odottaa. Prof. Sir John Dacie oli kuollut Lontoossa 92-vuotiaana.
John Vivian Dacie syntyiPutnamissa Lontoossa kirjanpitäjän poikana.
Hän opiskeli King’s Collegessa Lontoossa ja valmistui lääkäriksi 1936. Postgraduate koulutuksensa hän suoritti Lontoon Royal Postgraduate Medical Schoolin patologian osastossa, jossa hän aloitti hemolyysimekanismia koskevat tutkimuksensa. Hammersmith Hospitalista John Dacie siirtyi Manchester Royal Infirmariin, jossa hänen tutkimuspotilaakseen osui myös monivivahteista hemolyyttistä anemiaa sairastava nainen. Tätä tautia alettiin kutsua Dacien syndroomaksi, myöhemmin paroksysmaaliseksi nokturnaaliseksi hemoglobinuriaksi PNH:ksi, josta tulikin Dacien koko elinikäisen kiinnostuksen kohde.
Toisessa maailmansodassa 1943-1946 John Dacie palveli kuninkaallisissa lääkintäjoukoissa yleten everstiluutnantiksi.
Sodan jälkeen hän palasi Hammersmithin sairaalaan ja v.1956 hänet nimitettiin Britannian ensimmäiseksi hematologian professoriksi RPMS:iin, missä hän toimi eläkkeelle siirtymiseensä saakka vuoteen 1977. Dacien aikana Hammersmith Hospital oli hematologian Mekka, jonne tuli hematologiasta innostuneita lääkäreitä kaikkialta maailmasta, heidän joukossaan useimmat sen aikaisten hematologian oppikirjojen kirjoittajat. Aikanaan prof. Dacien oppilaita oli hematologian professoreina kaikilla mantereilla
John V. Dacie oli Br J Haematology' n perustaja ja ensimmäinen päätoimittaja v:sta 1955 ja v.1960 hän perusti Leukaemia Research Fundin, joka on edelleen Britannian merkittävin leukemian tutkimusta tukeva hyväntekeväisyysorganisaatio. V.1969 hän perusti Hammersmithiin Britannian ensimmäisen Leukaemia Research Unit’ in. Hän oli maineikkaiden RCPath ja RSMed presidentti sekä Fellow ja v.1976 hänet aateloitiin.
Kaikki hematologit tuntevat kaksi JV Dacien kirjoittamaa oppikirjaa: SM Lewis’ in kanssa v:sta 1950 lähtien toimitettu Practical Haematology, josta v.2001 ilmestyi yhdeksäs painos ja toinen elinikäinen oppikirjatyö moniosainen Haemolytic Anaemias, jonka viimeistä laitosta hän uudisti vielä eläkevuosinaan.
Prof. Dacie edusti näkemystä, että hematologin toimenkuvaan kuuluvat sekä korkealaatuinen laboratoriotutkimus että potilaiden hoito.
Sir John’ in rakkain harrastus oli perhosten, varsinkin yökkösten, tutkiminen ja hän olikin kansainvälisesti tunnustettu Lepidoptera-suvun asiantuntija.
Työssä prof. Dacie oli ujo, mutta arvonsa tunteva, monien kollegoiden hieman pelkäämä. Kotioloissa hän oli vaatimaton ja välitön. Sunnuntain vietto Sir Johnin ja Lady Margaretin kodissa Wimbledonissa oli kotoista. Aterian jälkeen Sir John asettui mielellään olohuoneen sohvalle kuuntelemaan silmät kiinni lempeätä musiikkia, tavallisesti Vivaldia tai Haydnia. Lepohetken jälkeen mentiin puutarhaan ja katsastettiin ruusut sekä omenat, joista vieras sai pienen pussillisen mukaansa saatesanoilla: An apple a day keeps the doctor away. Talvella käveltiin läheisessä puistossa ja sisälle tultua istuttiin perhoskokoelman ääreen iltapäiväteetä odoteltaessa.
Useita vuosia sitten prof. John Dacie koki sydänpysähdyksen, josta hänet kuitenkin elvytettiin menestyksekkäästi. Hiljalleen paheneva sydänvika ja rouva Margaretin liikuntavaikeudet rajoittivat viime vuosina heidän sosiaalista elämäänsä kodin ulkopuolella. Joka joulu tuli kuitenkin tutulla käsialalla kirjoitettu pieni joulukortti, jossa oli joulutervehdyksen lisäksi yleensä muitakin kuulumisia.. Toissajouluna korttia ei enää tullut.
22.9.2005 Marja Lehtinen.