Diagnostiikka

PNH on kliininen diagnoosi, joka tulee varmistaa osoittamalla GPI-ankkurimolekyylin puutos neutrofiilien, monosyyttien ja punasolujen virtaussytometrisella tutkimuksella. PNH-klooni voidaan todeta, jos GPI-ankkurimolekyylin puutos on osoitettavissa vähintään kahdessa eri solulinjassa.  Koska PNH-kloonin koko määräytyy neutrofiilien kloonikoon perusteella, on suositeltavaa tutkia ensi vaiheessa neutrofiilien ja monosyyttien GPI-ankkurimolekyylin puute. GPI-puutoksen osoittamiseen käytettävät vasta-aineet / väriaineet ovat vähintään seuraavat: neutrofiileista anti-CD24 ja FLAER (fluoresiinilla leimattu proaerolysiini) , monosyyteistä  anti-CD14 ja FLAER, punasoluista anti-CD59.  GPI-puutteisten solujen osuus ilmoitetaan prosentteina tutkittavasta solupopulaatiosta. Punasoluista ilmoitetaan erikseen tyyppi III:n solut (täydellinen GPI-puutos) ja tyyppi II:n solut (osittainen GPI-puutos).

Laboratoriokohtaiset tutkimusnimikkeet ja lähetysohjeet tulee tarkistaa ennen näytteenottoa. Tuloksista annetaan lausunto.

Esimerkki löydösten tulkinnasta:

• PNH-klooni voidaan todeta jos potilaalla vähintään kahdessa solulinjassa >1% GPI-puutteisia soluja. Kliinisten löydösten, luuydintutkimusten ja hemolyysimarkkeritutkimusten perusteella voidaan todeta onko kyseessä 1) Klassinen PNH 2) PNH  liittyneenä klonaaliseen verisairauteen tai 3) Subkliininen PNH.
• Seurattava tilanne (pieni PNH-klooni), jos GPI-puutteisia soluja on 0.1 – 1%
• Yksittäisiä GPI-puutteisia soluja, jos niitä on alle 0.1%
• Jos GPI-puutteisia soluja ei löydy, ilmoitetaan tutkimuksen herkkyys (25 / analysoitujen neutrofiilien määrä x100%).

Indikaatioita PNH-kloonin tutkimiselle:

-  Coombs negatiivinen hemolyyttinen anemia

-  hemoglobinuria, tummavirtsaisuus

-  aplastinen anemia 

-  pienen riskin  MDS

-  hematologin toteama epäselvä sytopenia

-  tromboosi epätavallisessa paikassa, mm. vatsan alueella, vaikeahoitoinen,

   tukostaipumustutkimuksissa (P-Trombot) ei selittävää, maligniteettiselvittelyt tehty 

Muut tutkimukset harkinnan ja tarpeen mukaan:

-  Luuytimen morfologia, tarvittaessa kromosomitutkimukset ja biopsia (potilailta, joilla pansytopenia)

-  TVK, retik, CRP, eGFR,, ALAT, AFOS, bil, LD, haptoglobiini, Mg, alb-Ca, pro-BNP, lipidit, gluk, transferriinisaturaatio,TfR, ferritiini ,TSH, T4v, hepatiittiserologia, HIV-va, U-kemseu, EPO, B12-TC2, E-folaatti

-  Hyytymistutkimukset (APTT, TT, Trombai, Fibr ja FiDD) ja tromboositaipumustutkimukset, P-Trombot; FII-D, FV-D, APCres, AT3, B2GPAbG, FVIII, KardAbG, LupusAK, PC, PS-AgV, TT ja Trombai)

-  EKG, THX-rtg

-  Vatsan ultraääni, sydämen ultraääni

Klassisessa PNH:ssa potilailla GPI-puutteisten (PNH-klooni) solujen osuus on yleensä yli 10%.  Taudinkuva voi ajan kuluessa muuttua, potilaalle voi seurannan aikana kehittyä luuytimen toimintahäiriö tai alkujaan luuytimentoimintahäiriöön liittyvä PNH voi muuttua klassiseksi PNH:ksi, johon liittyy hemolyysi.

Tämän suosituksen hoito- ja seurantakappaleet koskevat klassista PNH:ta.

Diagnoosin asettamisen jälkeen kaikille PNH-potilaille annetaan diagnoosi/hoitokortti (kansallinen hoitokortti on kehitteillä) ja tieto PNH-taudista kirjataan sairaskertomusjärjestelmän riskitietoihin (esim: Kohtauksittainen yöllinen hemoglobinuria, PNH. Merkittävä verisuonitukosten ja komplikaatioiden riski etenkin altistetilanteissa. Aina PNH-poliklinikan tai hematologin konsultaatio (konsultin/päiv puh.nro)).